Sivut

maanantai 16. kesäkuuta 2014

John Green: The Fault In Our Stars

Haravoituani varmaan kaikki Suomalaisen fantasiakirjat päätin lukea jotain "realistisempaa". Kyseessä siis John Greenin The Fault In Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe), joka on kenties tämän hetken suosituimpia kirjoja. Ainakin nuorten keskuudessa.

Kirja kertoo siis nuoresta Hazelista, joka sairastaa kilpirauhasyöpää. Hänen silmissään toivo on jo menetetty ja hänen mielestään ihmisten ei tulisi käskeä hänen "elämään" enemmän, koska hänhän on kuolemaisillaan. Hazelin harmiksi hänen vanhempansa eivät kuuntele vaan pakottavat hänet käymään tukiryhmässä, missä kasa ihmisiä vain lörpöttelee toivosta, taistelemisesta ja Jeesuksesta. Tukiryhmästä ei silti ole Hazelille pelkästään haittaa, sillä siellä hän tapaa luusyövästä toipuneen Augustuksen.

On sanomattakin selvää, että Hazel ja Augustus rakastuvat, mutta "prosessia" hidastaa Hazelin vastahakoisuus. Hazel tietää, etteivät hänen lääkkeensä voi estää syövän leviämistä ikuisuuksia ja on täysin varma, että tulevaisuudessa häntä odottaa vain paikka hautausmaalla. Hazel ei siis halua satuttaa Augustusta enempää kuin tarpeellista. Augustus ei välitä ja lopulta Hazel ei enää jaksa vastustella.

Kirja  rakentuu Hazelin ja Augustuksen suhteen lisäksi  Hazelin suosikkikirjan ympärille ja kirja johdattaa heidät aina Amsterdamiin asti. Siellä Hazel lopulta antaa periksi ja hänestä ja Augustuksesta tulee pari. Kuten kaikissa teinikirjoissa, kaikki näyttää hetken ruusuiselta, mutta sitten alkaa alamäki. Mikä erottaa tämän kirjan perinteisestä on se, että tässä tapauksessa alamäki jatkuu aivan loppuun asti.

Amsterdamissa Hazelille selviää, että Augustuksen syöpä on uusiutunut ja se on levinnyt kaikkialle. Mitään ei ole tehtävissä. Kirjan loppupäässä tarina tavallaan pysähtyy ja ainoa asia mikä etenee on Augustuksen syöpä. Kaikista päivistä muotoutuu samanlaisia. Hazel vierailee Augustuksella ja he viettävät aikaa yhdessä, aina Augustuksen kuolemaan asti.

Lopussa Augustus on kuollut ja Hazel on joutunut jättämään tälle hyvästit. Hazelin syöpä on edelleen mitä on, eikä ihmeellistä parannuskeinoa ole löytynyt. The Fault In Our Stars ei ole kirja toivosta vaan päättymättömästä taistelusta.

Minulla oli aluksi hieman ristiriitainen olo kun aloin lukemaan tätä kirjaa, sillä tiesin jo valmiiksi miten kirja tulee päättymään. Aluksi mietin, että olisiko siinä mitään järkeä lukea koko kirjaa. Olen todella iloinen, että loppujen lopuksi päädyin lukemaan kirjan. Teksti olo taidokasta ja John Green todella tiesi mistä kirjoitti. Hän osasi kirjoittaa syövästä mustalla huumorilla höystettynä, pysyen silti hyvän maun rajoissa. Kirjassa oli kohtia jotka saivat nauramaan ja toiset pidättelemään itkua. Harvoin on kirja herättänyt minussa näin paljon tunteita.

Kirja oli täydellinen kokonaisuus, eikä ainakaan minusta jättänyt mahdollisuutta jatko-osille, jotka olisivat kuitenkin olleet vain loukkaus alkuperäistä kirjaa kohtaan. Pidin kirjan lopun "lopullisuudesta". Kenties ainoa asia mikä jäi kaivelemaan oli, ettei Hazelin lopullista kohtaloa kerrottu.

(Tällä kertaa en laita lukunäytettä, sillä luin kirjan englanniksi, enkä halua kääntää mitään omin päin.)

Ei kommentteja: