Sivut

maanantai 2. syyskuuta 2013

Annukka Salama: Käärmeenlumooja



Olin juuri saanut päätökseen Käärmeenlumoojan seuraavan osan ja alkamassa tehdä arvostelua kunnes tajusin, etten ole tehnyt vielä ensimmäisestä osastakaan joten tässä tulee Annukka Salaman esikoisromaani Käärmeenlumooja.

Unna on aina ollut erilainen kuin muut, hän tietää sen itsekkin. Unna pystyy kiipeilemään puissa uskomattoman vikkelästi, hän on ketterä, eikä koskaan kaadu. Miksi? Koska Unna on faunoidi ja hänen voimaeläimensä on orava.

Unna on aina luullut olevansa ainut, joka omaa tällaisia kykyjä mutta huomaa erehtyneen pahasti kun törmään faunoidikommuuniin joka asustaa Keisarinkadulla. Rufus, Jonni, Vikke ja Ronni päättävät ottaa Unnan siipiensä suojaan ja auttaa Unnaa tajuamaan mikä todella on ja mitä mahdollisuuksia hänellä on. Unna ei ole koskaan tajunnutkaan miten monimutkaista faunoidin elämä on, ja miten vaarallista. Eikä asiaa auta kun selviää, että Unna on maailman ainut faunoidinaaras.

Asiat voisivat olla silti pahemminkin, aína ennen yksin ollut Unna on vihdoin saanut ystäviä ja saa Rufuksesta vielä poikaystävänkin. Mutta Rufuksella on salaisuus, hänen voimaeläimensä on lohikäärme ja hän, niin kuin Unnakin, on ainoa laatuaan. Faunoidinaaras ja lohikäärme, harvinaisuudet jotka kiinnittävät myös faunoideita jahtaavien metsästäjien huomion. Rakkaus ei ole koskaan ollut näin vaarallista.

Luin tämän kirjan vuosi sitten lomaillessani Rodoksella ja samantien kun olin saanut kirjan päätökseen, alotin sen jo uudestaan. Tarina oli todella koukuttava ja odottelin kärsimättömästi tänä kesänä ilmestynyttä Piraijakuiskaajaa, sarjan toista osaa. Annukka Salaman kirjoitustyyli eroaa massasta ja kirjassa oli sellaista huumoria, joka sai minut nauramaan ääneen. Olisin vain toivonut, että myös sivuhenkilöiden taustoista olisi kerrottu hieman enemmän, koska tarina pyöri lähinnä vain Unnan ja Rufuksen ympärillä. Mutta kaiken kaikkiaan aivan mahtava kirja ja paras lukemani suomalaisen kirjoittama kirja! Kolmososaa odotellessa!

Lukunäyte s. 9
Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojiaan, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen. Suojille ei olisi mitään tarvetta, koska Unnalla ei ollut aikomustakaan kaatua. Hän oli harrastanut  kuudentoista ikävuotensa aikana kaikkea mahdollista rullaluistelusta niinkin typerään touhuun kuin trapetsitaiteiluun, eikä hän ollut ikinä edes horjahtanut. Eivät oravatkaan kaatuneet, ne tipahtivat aina kevyesti jaloilleen. Ja Unna osasi liikkua ketterämmin kuin yksikään pirun jyrsijä.

WSOY 2012

Ei kommentteja: