Sivut

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

L.J. Smith: Vampyyripäiväkirjat - Uusi aika: Suden hetki

Ties kuinka monen kuukauden odotuksen jälkeen sain vihdoin käsiin juuri ilmestyneen Uusi aika: Suden hetki, joka on siis L.J. Smithin kirjoittaman Vampyyripäiväkirjojen viides osa.

Elena siis viime kirjassa palasi kuolleista. Hän oli aluksi hieman erikoinen, en voi sanoa enenpää etten pilaa kokemusta teiltä. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua hän palaa normaaliksi, ainakin suurimmaksi osaksi aikaa.

Jälleen kerran Fell's Church on vaarassa ja Elenan ystävineen pitäisi kaupunki pelastaa. Vaara tuntuu uhkaavan suurimpaa osaa kaupungin nuorista tytöistä, mukaanlukien Carolinea. Mikä heitä oikein vaivaa? Myös Damon tuntuu olevan outo ja käyttäytyy jopa hieman raa'asti. Hautausmaan läheinen metsä Old Wood tuntuu olevan kirottu. Kukaan ei ole enää turvassa.

Kirja täynnä tunteiden sekasortoa. Matt haikali pahasti Elenan perään. Stefan ja Elena olivat niin umpirakastuneita, että melkein oksetti. Ja sitten Damon ja Bonnien välillä oli jotain todella hämärää.

Suden hetki on varmasti yksi oudoimmista kirjoista joita olen lyhyen elämäni aikana lukenut. En voi paljastaa paljoa, mutta voin sanoa vain että loppuvaiheilla en meinannut tajuta yhtään että missä nyt mennään. Sitä on kovin vaikea selittää kertomatta vahingossa jotain. Fell's Churchia uhkaava vaara, oli myöskin todella outo ja melkein kaukaa haettu. Sekä kirjan nimi Suden hetki, ei liittynyt mitenkään kirjan tapahtumiin. Mutta kirja oli luettava, mutta silti näkyvä suunta alaspäin.

Kun ensimmäisen kerran sain kirjan käsiini en voinut kuin hämmästellä. Opuksessa on peräti 500 sivua, eli varmaan puolet enemmän kuin edellisessä. Mutta luin Suden Hetken vajaassa kahdessa päivässä. Teksti oli suhteellisen nopealukuista.


Lukunäyte sivulta 5:
Oli sentään vasta hänen uuden elämänsä seitsemäs päivä.
Stefan kertoi hänelle, että kun hän oli ensi kertaa herännyt ja tullut kuolemansa jälkeen takaisin tuonpuoleisesta, hän oli kyennyt kävelemään ja puhumaan ja tekemään kaikenlaista, minkä hän näytti nyt unohtaneen. Stefan ei tiennyt, miksi hän oli unohtanut - Stefan ei ollut koskaan tiennyt vampyyrien lisäksi ketään, joka olisi palannut kuolleista - ja vaikka Elena oli ollut vampyyri, hän ei totisesti ollut enää.

Otava, 2011

5 kommenttia:

marjis kirjoitti...

Mä olen lukenut nyt tätä kirjaa ehkä sata sivua ja olen samaa mieltä! Tämä on tosi outo... :D

Hanna kirjoitti...

Olin tippua tuoliltani, kun satuin eksymään blogiisi tänään. Toisin kuin minua, sinua ei juurikan näytä epäilyttävän kertoa minkä ikäinen olet.
Nyt päätin itsekin ottaa itseäni niskasta kiinni ja todeta, että meillä on maksimissaan vuosi ikäeroa. Ihana huomata, etten ole ainoa nuori täällä :)

Sini kirjoitti...

Oi että, ite oon 4. osassa menossa niin innolla ootellen et pääsen tuota lukemaan =)

Ahmu kirjoitti...

Terve! Ajattelin vain ilmoittautua, että löysin blogisi ja laitan seurantalistalle ;)

Inka kirjoitti...

marjis: Juu, olin siinä lopussa jo silleen häh. :D

hanna: en aluks halunnu hirveesti paljastaa ikääni, koska sitten mun arvosteluja ei arvotettais välttämättä niin paljon kun on niin nuori. Mutta sitten päätin että hemmetti arvostaa tai ei, sillä ei oo väliä :D

Sini: mäkin olin ihan innoissani kun sain kuulla että toi ilmesty :)

Ahmu: kiitoksia paljon! :)