Sivut

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kiersten White: Paranormaali

Kiersten Whiten kirjoittama Paranormaali kertoo Eviestä, joka kokee olevansa täysin normaali, vaikka tekeekin töitä Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston (KPHV) leivissä ja hänen exänsä sattuuu olemaan keiju.  Kaiken kukkuraksi hän tuntuu olevan ainoa ihminen maailmassa, joka näkee paranormaalien kirouksen läpi. Ihan normaalia, eikös?

Kaikki toimi aluksi ihan normaalisti. Työ sujui hyvin, ongelmia ei sattunut. Mutta sitten joku yrittää murtautua KPHVeen tidostoihin. Syylliseksi paljastuu muodonmuutaja Lend, jonka alkuperä ja tavoitteet ovat täysi mysteeri. Hän on vaarallinen, Evie toistelee istelleen. Mutta miksi hän tuntee niin vahvasti Lendiä kohtaan?

Kun kaikki tuntuu olevan ihan sekaisin selviää vielä, että Evie saattaa olla keskeisenä henkilönä kaikkien paranormaalien tuhoa povaavassa ennustuksessa.

Kirja oli hyvä, muttei mitenkään erikoinen. Siis sellainen perus fantasiakirja, minkä nyt lukee ajankuluksi. Pidin kyllä kovasti Evien keiju-exästä Rethistä. Aluksi meinasin katketa nauruun kun luin että Eviellä oli ollut poikaystävänääm keiju. Jotenkin en koe sanaa keiju kovin maskuliinisenä tai miehekkäänä. Mutta selvisikin, etteivät tämän kirjan keijut olleetkaan mitään siivekkäitä peukalonkokoisia siroja pikkuihmisiä. Joten se oli ihan plussaa. Jostain syystä Evie ja Lend eivät oikein auenneet minulle. He olivat jotenkin läpinäkyviä ja jopa hieman tylsiä. Mutta tarina oli hyvä ja en pettynyt, että olin lukenut kirjan.

Lukunäyte sivulta 22:
Kiersin kauhistuneena pöydän toiselle puolelle. Olin kuullut olennoista, jotka pystyivät syömään ihmisen elävältä ja verhoutumaan hänen ihoonsa. Ajatus niistä aiheutti välillä painajaisia jopa minulle, ja elämäni oli sentään muutenkin yhtä painajaista. "Voi ei, ei Raquelia", kuiskasin ja yritin pidätellä oksennusta. Raquel haihtui pois, ja jäljelle jäi omituisin olento, minkä olin koskaan nähnyt. Ja ottaen huomioon mitä teen työkseni, se on aika paljon sanottu.

Gummerus, 2011

Ei kommentteja: