Sivut

torstai 14. heinäkuuta 2011

Charlaine Harris: Kylmäveristen Klubi


Elämä on hankalaa. Ennen niin mutkattomalta (, tai ainakin useimmiten) tuntunut suhde Billin kanssa alkaa Sookien mielestä olla täynnä salaisuuksia. Eikä tilannetta helpota Billin "työmatka", jonka aikana tämä katoaa kuin tuhka tuuleen.

Loukkaantunut Sookie päättää etsiä Billin apunaan Billin pomo Eric. Kun jäljet johtavat Mississippiin, Sookie saa lähteä taas matkalle. Sookie saa avukseen vampyyreille velkaantuneen teräväpäisen ja komean ihmissuden, Alciden. Niinpä he suuntaavat Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan tarkoituksenaan selvittää Billin olinpaikka.

Matkassa on paljon mutkia. Ihmissuden agressiivisen lähentelyn ja ilkeän muodonmuuttaja exän kanssa on riittävästi kestettävää, mutta näyttää siltä, että nyt joudutaan tekemisiin myös Mississippin vampyyrikuninkaankin kanssa. Kaiken lomassa pitäisi löytää Bill.

Kylmäveristen Klubi oli selvästi parempi kuin kaksi edellistä kirjaa! Ilokseni tässä on enemmän suosikkihahmoani Ericiä, ja vähemmän Billiä. En koskaan oikein lämmennyt Billille, joten Ericin ja Sookien lämpenevä suhde on isoa plussaa. Kirjassa  selitetään enemmän vampyyrien hierarkiaa, jota pidän itse asiassa kiinnostavana. Selkeä ja nopealukuinen.

Lukunäyte sivulta 32:
  "Bill on kadonnut", Pam töksäytti.
  "Eikä ole. Hän on Seattlessa", minä kerroin ja esitin imbesilliä.
Olin oppinut sanan aamulla kalenteristani ja pääsin heti käyttämään sitä.
  "Hän valehteli sinulle."
Sulattelin kuulemaani ja kehotin kädenliikkeelläni Pamia kertomaan lisää.
  "Hän on ollut koko ajan Mississippissä. Hän ajoi Jacksoniin."
  Tuijotin paksulla polyuretaanikerroksella pinnoitettua baaritiskiä. Olin arvannut, että Bill oli valehdellut, mutta sen kuuleminen Pamin suusta noin vain teki siitä todella kipeää. Bill oli viilannut minua linssiin ja oli kaiken kukkuraksi kateisssa.  

Gummerus 2010

Ei kommentteja: