Sivut

maanantai 2. toukokuuta 2016

Herääminen 2.0

Siitä on jo lähes kaksi vuotta, kun viimeksi kirjoittelin tähän blogiin. Aika kuluu kuin siivillä ja tänä keväänä olen jo saamassa lakkia ja valmistumassa lukiosta. Olen siis parhaillaan lukulomalla, mutta vietän lukemisen sijaan töitä tehden, sillä en ole hakemassa suomalaisiin ylipistoihin. Tämä tarkoittaa, että minulla on jälleen aikaa blogaamiselle!
Täytyy tosin myöntää, että sain itse asiassa eilen pienen ego-buustauksen, joka innoitti paluuni blogaamisen pariin. Sain sähköpostia, jossa minulle ilmoitettiin, että kirjablogini linkataan uudistuvan Särmän (lukion äidinkielenkirja) sähköiseen tehtäväkirjaan. Olin hyvin otettu, että näinkin pitkän tauon jälkeen jotkut edelleen käyvät vierailemassa tässä blogissa.
Taitaakin olla itsestään selvää, että kahden vuoden sisään mahtuu monen monta lukukokemusta. Olen vähitellen siirtymässä pois miekka- ja magiagenrestä, joten tännekin tulee hieman vaihtelua! John Greenin tuotanto on luettu kokonaisuudessaan, Tanskalainen tyttö on lähes ahmittu ja Gillian Flynnin Kiltti Tyttö (Gone Girl) on noussut uudeksi suosikiksi. Kesällä olisi tarkoituksena myös lukea Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See) ja Judith Claire Mitchellin A Reunion of Ghosts. Fantasiakirjallisuutta en kuitenkaan ole täysin hylännyt. Tällä hetkellä työn alla on Cassandra Claren uusin kirja Lady Midnight, joka on Claren kymmenes varjomaailmaan sijoittuva kirja.
Tässä taisi ollakin kaikki tarpeellinen info tältä erää! Toivon mukaan saan jo ensimmäisen arvostelun postattua tällä viikolla!
(Game of Thronesin 6. kauden alkamisen kunniaksi laitan postaukseen nostalgiakuvia vuoden 2014 Dubrovnikin reissusta)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Cassandra Clare & Holly Black: Magisterium: The Iron Trial

Minuun otettiin yhteyttä muutama viikko sitten Lontoosta ja minulle tarjottiin mahdollisuutta lukea Cassandra Claren ja Holly Blackin kirjoittama Magisterium: The Iron Trial. Tunnettuna fantasian ja Cassandra Claren fanina, suostuin viipymättä.

Kirja kertoo nuoresta velhosta, Callum Huntista. Poiketen normaalista Callum on kasvatettu inhoamaan magiaa ja varsinkin nuorille velhoille ja noidille tarkoitettua koulua, Magisteriumia. Callumin isä on koko Callumin elämän kertonut kauheuksia koulusta ja siitä, miten magiasta ei koidu mitään hyvää. Siksi Callumin mennessä pakolliseen Magisteriumin pääsykokeeseen, hän pyrkii epäonnistumaan tahallaan. Valitettavasti Callum epäonnistuu epäonnistumisessa ja hänet hyväksytään tai pikemminkin pakotetaan kouluun.

Koulussa, niin kuin kaikkialla muullakin, Callumia kohdellaan kuin tärähtänyttä, eikä negatiivinen asenne auta asiaa. Vähitellen Callum alkaa kuitenkin tykästyä kouluun ja ensimmäistä kertaa elämässään saa ystäviä. Samalla Callum alkaa huomata salaisuuksia koulussa. Salaperäisiä viestejä, karkausyritys, magian turmelemia velhoja. Mitä oikein on meneillään?

Yhtäkkiä Callumin hyvä ystävä paljastuukin koko velhomaailman etsimääsi Makariksi, velhoksi, joka kykenee hallitsemaan kaaos-magiaa. Häntä on etsitty vuosia, sillä ainoa toinen Makar on velhomaailman pahin vihollinen, Kuoleman Vihollinen (eng. Enemy of Death), eikä tätä voi voittaa kukaan muu kuin toinen Makar.  Kaikki näyttää menevän vihdoinkin oikeaan suuntaan , mutta Callumista tuntuu, että jokin on vielä pielessä. Lopulta kaikki selviää Callumille, vaikkakin hän ei suostu uskomaan totuutta. Miten mikään voisi enää olla hyvin?

Jo ennen kun olin saanut kirjan käsiini olin lukenut paljon kommentteja siitä, että kirjassa on paljon samoja piirteitä Harry Potter -kirjoissa ja on pakko myöntää, että minä todella huomasin samankaltaisuuksia. Taikakoulu, kaksi poikaa ja yksi tyttö, taikamaailma vastaan pelätty ja lähes voittamaton vihollinen ja niin edelleen. En kuitenkaan kokenut, että kirja olisi millään tavalla kopioitu ja yhtäläisyyksistä huolimatta kirja oli täysin erilainen, eikä millään tavalla verrattavissa Harry Pottereihin. Tarina eteni sujuvasti ja siellä täällä oli yllättäviä käänteitä. Loppuratkaisu oli niin ovela, että minun täytyi lukea kohta pari kertaa, että tajusin mitä juuri oli tapahtunut.

Kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä todellakaan jättänyt kylmäksi. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty ja hahmojen piirteet tarkkaan hiottu. The Iron Trial imaisee lukijan sisäänsä ja pakottaa lukemaan kirjan yhdeltä istumalta!


Kirja tulee kauppoihin ensi syksynä.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

John Green: The Fault In Our Stars

Haravoituani varmaan kaikki Suomalaisen fantasiakirjat päätin lukea jotain "realistisempaa". Kyseessä siis John Greenin The Fault In Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe), joka on kenties tämän hetken suosituimpia kirjoja. Ainakin nuorten keskuudessa.

Kirja kertoo siis nuoresta Hazelista, joka sairastaa kilpirauhasyöpää. Hänen silmissään toivo on jo menetetty ja hänen mielestään ihmisten ei tulisi käskeä hänen "elämään" enemmän, koska hänhän on kuolemaisillaan. Hazelin harmiksi hänen vanhempansa eivät kuuntele vaan pakottavat hänet käymään tukiryhmässä, missä kasa ihmisiä vain lörpöttelee toivosta, taistelemisesta ja Jeesuksesta. Tukiryhmästä ei silti ole Hazelille pelkästään haittaa, sillä siellä hän tapaa luusyövästä toipuneen Augustuksen.

On sanomattakin selvää, että Hazel ja Augustus rakastuvat, mutta "prosessia" hidastaa Hazelin vastahakoisuus. Hazel tietää, etteivät hänen lääkkeensä voi estää syövän leviämistä ikuisuuksia ja on täysin varma, että tulevaisuudessa häntä odottaa vain paikka hautausmaalla. Hazel ei siis halua satuttaa Augustusta enempää kuin tarpeellista. Augustus ei välitä ja lopulta Hazel ei enää jaksa vastustella.

Kirja  rakentuu Hazelin ja Augustuksen suhteen lisäksi  Hazelin suosikkikirjan ympärille ja kirja johdattaa heidät aina Amsterdamiin asti. Siellä Hazel lopulta antaa periksi ja hänestä ja Augustuksesta tulee pari. Kuten kaikissa teinikirjoissa, kaikki näyttää hetken ruusuiselta, mutta sitten alkaa alamäki. Mikä erottaa tämän kirjan perinteisestä on se, että tässä tapauksessa alamäki jatkuu aivan loppuun asti.

Amsterdamissa Hazelille selviää, että Augustuksen syöpä on uusiutunut ja se on levinnyt kaikkialle. Mitään ei ole tehtävissä. Kirjan loppupäässä tarina tavallaan pysähtyy ja ainoa asia mikä etenee on Augustuksen syöpä. Kaikista päivistä muotoutuu samanlaisia. Hazel vierailee Augustuksella ja he viettävät aikaa yhdessä, aina Augustuksen kuolemaan asti.

Lopussa Augustus on kuollut ja Hazel on joutunut jättämään tälle hyvästit. Hazelin syöpä on edelleen mitä on, eikä ihmeellistä parannuskeinoa ole löytynyt. The Fault In Our Stars ei ole kirja toivosta vaan päättymättömästä taistelusta.

Minulla oli aluksi hieman ristiriitainen olo kun aloin lukemaan tätä kirjaa, sillä tiesin jo valmiiksi miten kirja tulee päättymään. Aluksi mietin, että olisiko siinä mitään järkeä lukea koko kirjaa. Olen todella iloinen, että loppujen lopuksi päädyin lukemaan kirjan. Teksti olo taidokasta ja John Green todella tiesi mistä kirjoitti. Hän osasi kirjoittaa syövästä mustalla huumorilla höystettynä, pysyen silti hyvän maun rajoissa. Kirjassa oli kohtia jotka saivat nauramaan ja toiset pidättelemään itkua. Harvoin on kirja herättänyt minussa näin paljon tunteita.

Kirja oli täydellinen kokonaisuus, eikä ainakaan minusta jättänyt mahdollisuutta jatko-osille, jotka olisivat kuitenkin olleet vain loukkaus alkuperäistä kirjaa kohtaan. Pidin kirjan lopun "lopullisuudesta". Kenties ainoa asia mikä jäi kaivelemaan oli, ettei Hazelin lopullista kohtaloa kerrottu.

(Tällä kertaa en laita lukunäytettä, sillä luin kirjan englanniksi, enkä halua kääntää mitään omin päin.)

maanantai 3. helmikuuta 2014

Veronica Roth: Outolintu

Veronica Rothin Outolintu on trilogian ensimmäinen osa ja sijoittuu tulevaisuuden Chicagoon, jossa ihmiset on jaettu viiteen eri osastoon luonteenpiirteitteinsä perusteella: Vaatimattomat, Uskaliaat, Rehdit, Terävät ja Sopuisat. Jokainen 16-vuotias saa mahdollisuuden valita oman osastonsa ja mahdollisesti jättämään perheensä ja ystävänsä taakseen, mutta siihen on vain sopeuduttuva. Niinkuin sanonta kuuluu: "Osasto ennen verta".

Päähenkilö Tris on aivan kirjan alussa valinnan edessä. Hän on kasvanut koko elämänsä vaatimattomien kanssa, mutta ajatus jostain uudesta ja jostain jännittävämmästä kiehtoo hänen mieltään. Valintaseremonian lähestyessä Tris on päätynyt kahteen mahdolliseen osastoon, Vaatimattomiin ja Uskaliaisiin. Onko Tris tarpeeksi epäitsekäs jäädäkseen vaatimattomien yhteisöön vai onko hän tarpeeksi rohkea päästääkseen irti? Päätös on tehtävä.

Trisin päätettyä vaihtaa Uskaliaisiin, hän saa mahdollisuuden täysin uuteen elämään. Hän huomaa saavansa hyviä ystäviä, joita hänellä ei ennen ollut ja mahdollisuuden rakkauteen. Elämä uskaliaiden joukossa ei ole kuitenkaan kokonaan ruusuilla tanssimista, taisteleminen, katoilta hyppiminen ja aseiden käsittely on täysin uutta Trisille, mutta hänen on selvittävä koulutuksesta hinnalla millä hyvänsä. Koulutus ei ole ainoa asia mikä tuottaa Trisille päänvaivaa. Kateelliset ja kostonhimoiset kokelaat, sekä Trisin synkkä salaisuus voivat viedä häneltä hengen.

Kun Tris luulee, ettei hänellä enää voi olla enempää huolenaiheita, Trisin vanhan osaston Vaatimattomien ja Terävien välit alkavat kiristyä. Terävät haluavat valtaa enemmän kuin mitään ja Vaatimattomilla on sitä Terävien mielestä liikaa. Sodan uhka saa Trisin liikkelle ja hän päättää puuttua peliin ennen kuin asiat karkaavat käsistä. Mutta onko jo liian myöhäistä?

Ehdottomasti yksi tämän hetken suosikkikirjoistani! Tarina oli mukaansatempaava ja teksti hyvin helppolukuista. Tämän seurauksena en tainnut päästää kirjaa hetkeksikään käsistäni vaan luin sen yhtenä pötkönä. Hahmoja löytyi monenlaisia ja kerrankin pidin kaikista. Kirja oli sopivan mittainen ja tapahtumarikas. Odotan innolla seuraavienkin osien suomennoksia, vaikka olenkin ne jo englanniksi lukenut.

Lukunäyte s. 31
Menen  huoneeseeni, ja kun suljen oven, tajuan että ratkaisu saattaa olla ihan helppo. Vaatii valtavasti epäitsekkyyttä valita Vaatimaton ja valtavasti rohkeutta valita Uskalias. Ehkä pelkkä valinta osoittaa että kuulun siihen osastoon jonka valitsen. Huomenna nuo kaksi ominaisuutta taistelevat sisälläni, ja vain toinen voi voittaa.


Otava, 2014

torstai 30. tammikuuta 2014

Herääminen

Kolmisen kuukautta on vierähtänyt sitten viime postaukseni. Syynä on ollut puhdas väsymys. Talvisin en saa oikein mitään aikaiseksi. Jatkuva kylmyys ja pimeys tekevät minusta hyvin uneliaan ja laiskan, enkä tunnu saavan tarpeeksi energiaa tehdäkseni mitään. Mutta nyt  päivät  alkavat jo kirkastua ja (toivottavasti) lämmetä! Joten nyt kun olen saanut hieman uutta puhtia on kirjabloginkin aika saada osansa siitä.
Talvinen väsymykseni ei ole onneksi ulottunut lukemiseen asti ja olen onnistunut pitämään lukutahtiani yllä! En onnistunut viime vuonna pitämään tarkkaa lukua kuinka monta kirjaa luin, mutta jos onnistuin laskeskelemaan sinnepäinkään niin luku olisi päälle 100 kirjaa. Tämäkin vuosi on lähtenyt lukemisen kannalta hyvin käyntiin ja minulla on monen monta kirjaa arvosteltavani! Nyt pitää vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin!

Tähän loppuun haluasin kysäistä kirjavinkkejä.Genrellä, pituudella tai kirjoittajalla ei ole mitään väliä! Mikä tahansa kirja, joka on mielestänne lukemisen arvoinen :)

torstai 24. lokakuuta 2013

Sairasvuoteelta kulttuurisivuille

Muistan hyvin selvästi luvanneeni tehdä kirja-arvostelun melkein kaksi viikkoa sitten... Mutta sain juuri niihin aikoihin vaikean viruksen ja makasin sängyn pohjalla kymmenisen päivää. Lomakin meni siinä samalla ja ei ollut mitenkään hauskaa, mutta nyt olen lähes terve ja valmis palaamaan blogaamisen maailmaan!

Jotkut ovat ehkä huomanneet, että sain vähän aikaa sitten tilaisuuden päästä osaksi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä olevaan artikkeliin kirjablogaamisesta ja eilen tämä artikkeli lopulta ilmestyi! Olin hyvin innoissani tästä mahdollisuudesta ja haluan vielä kerran esittää kiitokseni. Olin hyvin yllättynyt, että minulle edes ilmeni tällainen mahdollisuus, sillä ei blogini niin tunnettu kuitenkaan ole. Haastattelijan mukaan artikkeliin haluttiin nuoren näkökulma ja taidan olla ainoita kirjablogaajia omassa ikäluokassani, joten tämä vaikutti luonnollisesti valintaan.

Tämä nyt oli lähinnä tälläinen info-postaus, mutta palaan arvosteluihin heti kuin vain kerkeän!

Loppuun vielä linkki artikkeliin Kirjablogien viidakko: http://www.kirkkojakaupunki.fi/kulttuuri/kirja-blogien-viidakko

torstai 10. lokakuuta 2013

Syksyn kirjabuumi


Nyt vaihteeksi jotain hieman erilaista normaaleista arvostelupostauksista!

Nyt kun syksy on jo pitkällä, minuun on iskenyt tarve ostaa lisää ja lisää kirjoja! Kuvassa näkyykin viimeisen kuukauden kirjaostokseni! (Kaksi noista kirjoista on kyllä syntymäpäivälahjoja) Useimmat ikäiseni tytöt, tai ihan vain naiset yleensäkin, saadessaan rahaa suuntaavat heti ensimmäiseksi vaatekauppaan. Minä en. Minä lähden suorinta tietä kirjakauppaan.

En edes aina tiedä, mitä olen menossa ostamaan, mutta lähden vain harvoin kirjakaupasta tyhjin käsin. Useimmiten ostan, yllätys yllätys, fantasiakirjoja, mutta haluaisin ruveta panostamaan myös klassikoihin. Suomalaisen kirjakaupasta saamassani pokkaripassissa on jo kuusi leimaa ja sain sen heinäkuun lopulla, ja en edes tiedä kuinka paljon rahaa olen kirjoihin yhteensä käyttänyt.

Olen viime aikoina ostellut enemmän ja enemmän englanninkielisiä kirjoja. En oikeastaan osaa sanoa mistä se johtuu... Kuvan kirjapinosta vain kaksi kirjaa on suomenkielisiä. Kenties olen kolunnut jo melkein kokonaan kaikki suomenkieliset fantasiakirjat? Ehkä en kuitenkaan. Nämä kirjat ovat kuitenkin olleet todella hyviä ja samalla hyväksi opiskelulleni, sillä opin näin jatkuvasti lisää englantia. Kenties niiden lukeminen auttoi minua juuri saamaan ensimmäisestä lukion englannin kokeesta 9½?

Itse asiassa olen lukenut jo kaikki kirjat tuosta pinosta ja enää täytyisi arvostella ne! Aloittelen varmaan tänään tuon Divergentin arvostelun. Saa nähdä miten se onnistuu, sillä kaikki muut kirjat jotka olen tänne arvostellut ovat aina olleet suomenkielisiä, mikä on auttanut arvostelussa.

Lopuksi haluaisin kysyä teiltä lukijoiltani hyviä kirjavinkkejä? Olen huomannut, että en lue melkein ollenkaan suomalaista kirjallisuutta. Minulta löytyy kenties 40 kirjaa ja niistä viisi on suomalaisten kirjoittamia. Mitä hyviä suomalaisia kirjoja siis suosittelisitte?